Lainaan tämän ajatuksen Nietzscheltä, onhan se loistava ajatus.

Pelkistettynä:

Ihmisellä on kohtalo. "Elämäntehtävä".

Sitä kohtaloa ei kannata yrittää arvuutella etukäteen.

Voi vain rakastaa sitä elämäntilannetta, mikä henkilöllä sillä hetkellä on.

Jos kohtaloa yrittää arvuutella etukäteen, sen helposti tulkitsee väärin, ja kohta henkilö ei enää pääse toteuttamaankaan elämäntehtäväänsä.

Parhaiten henkilö pääsee elämässään eteenpäin kun uskaltaa luottaa tulevaisuuden pimeyteen, rakastaa elämäänsä ja luottaa vaistoihinsa.